Kyösti Kakkosen puhe: Aalto Start-Up Centerin 15 v. juhlat 12.9.2012

Arvoisat kasvuyrittäjyyden ystävät, yrittäjäsieluiset, hyvät yrittäjäveljet ja –sisaret

Näette edessänne täysiverisen ja puhdasrotuisen yrittäjän, joka on ollut yrittäjänä koko tämänastisen pienen elämänsä ajan olematta koskaan vieraan palveluksessa. Kerronpa teille ensimmäisestä start up -yrityksestäni;

Olipa kerran 70-luvun loppupuolella kaksi opiskelijapoikaa, joista toinen opiskeli juridiikkaa ulkomailla ja toinen insinööritieteitä Suomessa. He päättivät hankkia itselleen kesätyöpaikan ottamalla 330 000 markan suuruisen investointilainan kiihtelysvaaran oravannahkapankista. Kuriositeettina mainittakoon; pankinjohtajan kertoman mukaan noille opiskelijapojille myönnettiin kiihtelysvaaran osuuspankin sen vuoden suurin yksittäinen antolaina. Luottamuspääomalla ja vanhempiensa takauksella saamansa lainarahat nämä kaksi miehenalkua käyttivät perustamansa yhtiön turpeennostokaluston hankintoihin. Yritys toimi pääurakoitsijavastuulla Vapon Valkeasuon turvetyömaalla. Kerrataan vielä hieman; kaksi opiskelijapoikaa oli hankkimassa itselleen sesonkiluonteisen, hyvin sääriippuvaisen ja yhdestä palvelutilaajasta riippuvaisen, 100 %:n velkarahalla vivutetun kesätyöpaikan. Eihän tässä ole mitään järkeä. Siinäpä se; yrittäjyys on yhtä paljon uskontoa kuin unelmaa itsensä toteuttamisesta. Kasvuyrittäjyys on asennekysymys. Kolmessa vuodessa tämä kesälomabisnes oli muuttunut todelliseksi gaselliyritykseksi (tai räjähdysmäisen kasvun määritelmän mukaiseksi yritykseksi) liikevaihdon kehittyessä nollasta miljoonaan markkaan, kyseinen kesätyöpaikkabisnes työllisti aliurakoitsijat mukaanlukien kolmisenkymmentä samanikäistä nuorta. Tässä tapauksessa liikeidea oli kohdallaan. Minulla oli siis mahdollisuus jo opiskeluaikanani kasvaa ennakkoluulottomaan yrittäjyyteen, joka kumpusi vahvasta luterilaisesta työmoraalista ja maanviljelijä-yrittäjäperheen taustaisuudesta. Ilo, innostus ja samalla ambivalentisti epävarmuuden ja riskien sietäminen, vastuun ottaminen itsestä ja muista, työnantajayrittäjyydestä saadut arvokkaat kokemukset, nuoruuden innolla hankitut johtajuuden sosiaaliset taidot ja oikeamielinen nöyryys haasteiden edessä, nöyryys mutta ei voimattomuus, olivat hyvää valmistautumista tulevaan elämään. Noina opiskelijayrittäjyyden kesinä ei ollut vapaa-ajanvietto -ongelmia, sillä eihän ollut vapaa-aikaakaan. Töitä tehtiin kesän porottavassa auringossa 24/7.
Tuona aikana turvauduin muutamaan sarkastiseen aforismiin; ”kun uskallan, kasvaa rohkeus kun epäilen, kasvaa pelko.” ”ongelmat ovat haasteita, jotka ruokkivat luovaa mieltä” ”ei ole syntiä epäonnistua, vaan ettei yritä uudestaan.” Jatkan vielä kertomalla lyhyesti erään toisen teidän paremmin tuntemanne yritykseni kasvuyritystarinan. Vuonna -88 olimme joutuneet veljeni kanssa katkerasti luopumaan 48 %:in vähemmistöomistuksesta Savo-Karjalan Tavara-Aitta Oy:n nimisestä halpakauppaketjusta meidän omistajien suurten yrityksen kehittymiseen liittyvien strategisten näkemyserojen takia. Joten vuonna -89 perustimme uuden Okman Oy -nimisen halpakauppaketjun jolle tuli Tokmanni-aputoiminimen käyttöoikeus. Yhtiön osakepääoma oli hulppeat 15 000 markkaa. Halpakauppamme liikeidea oli laatua edullisesti – keep it simple –periaatteella. Vuoden -90 liikevaihto oli noin miljoona markkaa. Vuonna 2004, kun pääomasijoitusyhtiö Capman tuli mukaan liikevaihtoa oli kuutisenkymmentä miljoonaa euroa ja henkilökuntaa noin kolmisensataa sielua ja yhtiöllä oli tuolloin vakaa 65 %:in omavaraisuusaste, tuolloin kasvu tapahtui tulorahoituksella. Tokmannin omistajuus- ja toimitusjohtajuuskaudellani 20 vuoden aikana start uppina syntyneen yhtiön liikevaihto kasvoi 650:een miljoonaan euroon ja yritys kuului 100 suurimman yrityksen joukkoon työllistäen suoraan noin 2 800 työntekijää ja ulkoistettuja työpaikkoja oli useita satoja. Yritys toimii vahvoilla brandeillaan, kuten Tokmanni itsessään, Tarjoustalo, Robinhood ja vapaa valinta 145 myymäläyksikköllä ympäri Suomea. Tokmanni on ollut eri kehityskaariensa aikana todellinen kasvuyritys OECD:n Eurostat-kolmen perättäisen kasvuvuoden määritelmän mukaan historiassaan useamman kasvujakson aikana. Koko kasvu-uransa ajan Tokmanni on ollut itsensä haastava, ennakkoluulottomasti uudistuva, uutta oppiva ja kokeileva, korostan sekä henkilöstöorganisaatio että yritys, myös ns. kasvollisen omistajuuden yritys, jossa yrityksen arvomaailma on ollut kohdallaan, jossa henkilökunta ja omistajat ovat tehneet töitä yhdessä hyvällä fiiliksellä ja suurella sydämellä ja jossa the good spirit of business –yrityksen hyvä henki on aikaisemmin aina voinut hyvin. Tietenkin minun mielestäni Tokmanni on huikea suomalainen onnistumis- ja menestystarina, joka osoittaa, että määrätietoisella työllä ja sinnikkäällä yrittäjyydellä perinteisilläkin toimialoilla pienestäkin voi tulla vielä todella suurta tänäkin päivänä. Kun vuosina 2004-2008 integroin kahdeksan alueellista ja eri yrityskulttuuritaustaista perheyritystä Tokmanniin, vallitseva avainsanaretoriikka oli muutos, muutos ja vielä kerran muutos. Yhtiön kaikki toimintamallit ja johtamisjärjestelmät toiminnanohjausjärjestelmästä logistiikkaan uusittiin yrityksen kasvun tarpeiden mukaisesti useampaan kertaan toimitusjohtajakauteni aikana.

Miltä sitten kasvuyrittäjä ja sitä kautta kasvuyritys näyttää? Kasvuyrittäjät ovat yleensä korkeasti koulutettuja, teknillisen alan tutkinnon suorittaneita, ansiotyössä ennen yrittäjyyttä toimineita, useimmiten miehiä, aiempaa johtamiskokemusta kartuttaneita, muita riskihakuisempia, motivoituneita vaurastumaan, uutta liiketoimintaa hyödyntäviä ja heillä on keskimääräistä korkeampi tulotaso ja muu varallisuus.

Kasvuyritysten kaikkein suurimpana yksittäisenä investointihalua jarruttavana tekijänä pidän Suomen vanhakantaista työmarkkinapolitiikkaa. Toisin kuin Ruotsissa tai Saksassa Suomen hallitus ja eduskunta ovat luovuttaneet keskeisissä avainasioissa päätöksentekovaltaa työmarkkinajärjestöille. Suuri työelämän uusi pelisääntökeskustelu big bang on vääjäämättä edessä, jossa pahasti vanhentunut työlainsäädäntö ja työmarkkinapolitiikka tulee kokonaan uudistaa. Tämä koskee mm. Paikallista sopimista, erilaisia joustoja, työajan tehokkaampaa jaksottamista, työajan absoluuttista lisäämistä, työurien pidentämistä jne. Mm. Palkoista sopiminen on Suomessa harvinaisen joustamatonta. World Economic -forumin vertailun mukaan suomi on palkanmäärityksen joustavuudessa 142 maan listalla sijalla 133. Pimeässä Afrikassakin työmarkkinapelisäännöistä on voitu sopia paremmin. Suomen hyvinvointiyhteiskunnan romuttamisesta kantaa päävastuun ammattiyhdistysliike, erityisesti SAK. Iloitsen sinänsä, että ahdasmielisten asenteiden Suomessa viime vuosina yrittäjyyden asenneilmapiiri on muuttunut olennaisesti positiivisemmaksi. Tämä käy ilmi myös GEM:n the Global Entrepreneurship monitorin tutkimuksesta. Mutta yhteiskunnan suhtautuminen yrittäjyydessä epäonnistumiseen on edelleenkin epäkypsää. Harmillista on myös, että yliopistojen ja tutkimuslaitosten osaamista ei osata muuntaa riittävissä määrin liiketoiminnaksi ja pk-yritysten kansainvälistäminenkin takkuilee pahasti. Rahoituksen saatavuus on tietenkin kesto-ongelma. Erityisen nihkeästi pankit suhtautuvat tässä ajassa start up -rahoitukseen. Merkittävä muutos on Tekesin uusi rooli start up-yrityksille ja kasvuyrityksille. Nykyisellään rahoitusta voidaan suunnata myös myynnin ja markkinoinnin sekä liiketoiminnan kehittämiseen ja kansainvälistymiseen aikaisemmin rahoitetun tutkimustoiminnan ohella. NIY, nuorten innovatiiviset kasvuyritykset -rahoitusohjelma on oikeansuuntainen. Pääomarahastoja, sarjayrittäjiä ja bisnesenkeleitä on Suomessa aivan liian vähän. Myös kasvuyrityksiä on aivan liian vähän; vuosina 2000-2009 Suomessa oli Eurostat-määritelmän mukaan valitettavasti ainoastaan 691 kasvuyritystä.

Kasvuyrittäjyyttä voidaan tukea monin tavoin. Tarvitaan kasvuun ja riskinottoon kannustavaa verotusta, tutkimus- ja kehitysmenojen verokannustin, toimivat pääomamarkkinat ja asiakaslähtöiset pk-yritysten yritystarpeet huomioon ottavat julkiset yrityspalvelut. Alkuvaiheessa, kun start up on vielä idea eikä toimiva bisnes, sen edelleenkehittäminen vaatii alkuvaiheen siemenrahoituksen tai enkelisijoittajan. Haluan todeta arvostavasti, että maan hallitus on tässä ajankuvassa oikealla tavalla tuomassa esille talouskasvua ja työllisyyttä tukevia erilaisia verokannustimia. Bisnesenkeleille nyt toteutettavalla verovähennyksellä pääomatulosta sijoituksista pieniin listaamattomiin kasvuyrityksiin on ideologisesti tärkeä symbolinen arvo. Tosin ei vielä tiedetä minkälaisia yrityksen kokoon tai sijoitettavaan summaan liittyviä euromääräisiä rajoituksia on tulossa. Epäselvää on myös se, ovatko vähennykset määräaikaisia. On myös tärkeää, että listaamattomiin kasvuryityksiin tehtävää sijoitusten hankintameno-olettamaa tullaan nostamaan 50 %:iin. Pidän myös erittäin merkittävänä ja uudistuksellisena avausta innovaatioiden tuottaman verokannan alentamisesta. Tällaisessa mallissa ns. patenttiboksissa on mm. Englannissa ja Espanjassa alennettu 5-15 %:in välillä vaihteleva verokanta. Huomatkaa, että alennettu verokanta voi koskea laajasti immateriaalisia tai immateriaalisten oikeuksien kaltaisia oikeuksia ja innovatiivista osaamista, mm. patentteja, tietokantoja, designia, know how:ta, tavaramerkkejä, tekijänoikeuksia, tietokoneohjelmia tai liikesalaisuuksia. Mielestäni kasvuyrittäjyyden tukemiseksi tarvitaan rohkeasti lisää uusia epäsymmetrisiä verotusratkaisuja, ns. Viron malliakin tulisi harkita. Tarvitaan myös epäsymmetristen riskien rahastoja, joissa pääoma palautuisi yksityisille sijoittajille ensiksi ja vasta sen jälkeen julkisille tahoille start uppien pääomasijoittamispohjan vahvistamiseksi. Edellä esitetyllä olisi vaikutusta julkisten pääomasijoittajien Sitran, Finnveran ja Teollisuussijoituksen ansaintalogiikkaan.

Yrityksiä olen myynyt, ostanut, fuusioinut, lopettanutkin rehellisesti kannattamattomina mutta ei koskaan konkurssin kautta. Pääyritysten lisäksi on aina samanaikaisesti rinnakkain ollut useita erilaisia yrityksiä ikään kuin harrastusmielessä. Omistamieni yritysten toimialakirjokin on ollut moninainen; on ollut koneurakointia, leipomotoimintaa, turkistarhausta, keilahallitoimintaa, moottorikoneistamotoimintaa, vähittäis- ja tukkukauppaa, rahapelien kehittämistoimintaa, nanoteknologiaa, energiansäästöratkaisuja tuottavaa toimintaa, rakennuttamis- ja kiinteistösijoitusbisnestä, erilaista sijoitusyhtiötoimintaa jne. Tällä hetkellä olen yritysteni kautta osakkaana 24:ssä eri yrityksessä 10-100 % osuudella. Näistä yrityksistäni haluan nostaa vielä esille Aalto-yliopiston start up -toimintaa vastaavan esimerkin Joensuun yliopiston tutkimus- ja osaamistoiminnan muuttamisesta liiketoiminnaksi. Olen omistajana noin 50 %:n osuudella Kontiolahdella toimivassa mikro- ja nano fotoniikan komponenttien valmistukseen erikoistuneessa Nanocomp Oy-nimisessä yrityksessä. Yritys on syntynyt Joensuun yliopiston tutkimustohtoreiden osaamisesta ja innovaatioista. Kuluneen kevään aikana yritys palkkasi 20 uutta työntekijää. Olen myös sijoittanut epäsuorasti aikaisemmin yrityksiin maakunnallisten rahastojen Karelia Venturen ja Grow How:n kautta. Olen istunut pitkään Karelia Venturen sijoitusneuvostossa ja toimin tälläkin hetkellä eri yrityksissä erilaisissa rooleissa ja toimin myös lukuisissa luottamustehtävissä, olen mm. Suomen yrittäjien kasvuyrittäjyysvaliokunnan puheenjohtaja. Erilaisia sijoituspyyntöjä useimmiten start uppeihin tehdään minulle pari kappaletta viikottain. Tältä aitiopaikalta totean, ja joka on myös tullut aikaisemmin esille esimerkkieni kautta, millä perusteella minä ja moni tuntemani sijoittaja lähtee mukaan start up tai VC-rahoitukseen. Yksinkertaistan; liikeidea on tietenkin tärkeä, mutta kyllä se vain on niin, että mikä on yrittäjän tai toimitusjohtajan ja hänen avaintiiminsä tai johtoryhmänsä uskottava persoona, sitoutumis- ja osaamisaste on täysin ratkaiseva tekijä. Menestyvä liiketoiminta on kuitenkin aina viime kädessä kiinni ihmisestä itsestään. Liike-elämän sykliset tsunamit ja trombit kuuluvat tämän päivän toimintaympäristöön, joista taitava kippari osaavan henkilökuntansa kanssa pystyy luotsaamaan aluksen tyynille vesille.

Yritysten rakenteille ja toimintatavoille asetetaan jatkuvasti uusia haasteita. Arvoisat start up- ja kasvuyrittäjät, vaikka teillä tämänhetkinen yritystenne pääomarakenne tai pääomahuolto ei olisikaan kunnossa, niin haluan uudelleen korostaa jo aikaisemmin epäsuorasti esille tuomiani tulevaisuuden arvoja. Maailmanpankin eräässä tutkimuksessa on nostettu esille sosiaalisen ja inhimillisen pääoman merkitys ja todettu, että yritysten pääomapohjasta 1/3 perustuu aineelliseen pääomaan ja 2/3 pääomasta perustuu inhimilliseen ja sosiaaliseen pääomaan. Juuri sosiaalinen pääoma, jota te arvoisat kuulijat edustatte, nostaa esille innovatiivisuuden ja luovuuden itsessään, sosiaaliset taidot joista luottamus ja positiivisuus kumpuavat. Sosiaalinen pääoman kartoittaminen nostaa esille strategisen humanismin, joka tarkoitaa, että yritys päättää tietoisesti nostaa inhimillisten voimavarojen, osaamisen ja luovuuden kehittämisen tärkeäksi päätöksentekoa ohjaavaksi periaatteeksi. Tällä haluan nostattaa teidän omanarvontuntoanne, itsetietoisuuttanne ja kyvykkyyssubstanssianne käytäviin neuvotteluihin pääomasijoittajien kanssa.

Hyvät kuulijat! Lopuksi pari mietelausetta, useimmitenhan on näin; ”menestyminen elämässä ei vie kauan, mutta menestymiseen valmistautuminen kyllä.” Ja toinen ”menestys ilman työtä tulee ensiksi vain sanakirjassa”.

Kiitoksia!