Suomen Lasimuseo, Riihimäki

Rouva Sarpaneva, arvoisa palvellut pääministeri Paavo Lipponen, hyvä ystäväni, herra kaupunginjohtaja ja hyvät taiteen ystävät.

Suomalainen lasitaide ja suomalainen design laajemminkin ovat tällä hetkellä kaikkialla maailmassa arvostettuja ja haluttuja kohteita keräilijöiden piirissä. Todelliseen maailmanmaineeseenhan me nousimme jo vuosien 1951, 1954 ja 1957 järjestetyissä Milanon triennaaleissa, tuon aikakauden merkittävimmässä kansainvälisessä muotoilufoorumissa. Kyseisen aikakauden muotoilu on saanut myyttisen aseman muotoilun historiassa. Olen iloinen, että juuri tänään täällä Suomen Lasimuseossa saamme esitellä triennaaleissa palkitun kuuluisan triumfiraatin kolmannen taiteilijan Timo Sarpanevan. Aiemmin vastaavalla tavalla, kuten tänään, on täällä esitelty kokoelmastani taiteilijat Tapio Wirkkala ja Kaj Franck. Jatkumona täällä esitetty Tapio Wirkkala -näyttely lähtee nyt lokakuussa kolmen vuoden kiertueelle Eurooppaan useaan eri maahan aloittaen Madridista Espanjassa. Uskon ja toivon myös tämän hienon Sarpaneva-näyttelyn lähtevän kiertoon maailmalle.

Suomalaisen lasin saavuttama maine ja menestys on useiden tekijöiden summa. Sodan jälkeinen aika ja sen mukanaan tuomat poikkeukselliset yhteiskunnalliset ajat koettelivat taiteilijoiden elämää ja tuotantoa. Tarvittiin lahjakkaita taiteilijoita, mutta täytyi myös osata markkinoida ja hyödyntää jo aiemmin saavuttamaamme menestystä. Ei liene sattumaa; House of Beautiful lehden toimittajan Elisabeth Gordonin toteamus Milanon triennaalissa 1954, että Timo Sarpanevan Orkidea on näyttelyn merkillepantavin esine, tämäpä muuttui hyvin pian kotimaisissa mainosarvon tuntevissa piireissä ”maailman kauneimmaksi”.
Timo Sarpaneva edustaa eittämättä monipuolista lahjakkuutta muotoilijana. Kiistatta hän on ollut yksi merkittävimmistä kansallisen identiteettimme rakentajista maailmalla. Sarpaneva oli laaja-alainen suunnittelija, ja hänellä on luomuksia aina käyttö- ja taidelasista tekstiileihin ja grafiikkaan sekä reliefeihin asti. Tästä osoituksena Timo Sarpanevan töitä löytyy laajasti museoista ympäri maailmaa.

Henkilökohtaisesti minua puhuttelevat veistosmaiset Lansetit ja Kajakki, niiden muotokieli on pelkistettyä, mutta ne ovat mahdollisuuksia täynnä. Lasin kirkkaus ja muoto yhdistyvät absoluuttiseksi kauneudeksi. Yhtään enempää ei taidelasilta voi vaatia. Saman tunne-elämyksen antavat Kajakin lisäksi tikkuilmamenetelmällä valmistetut taide-esineet kuten esimerkiksi puheessani aiemmin mainitsemani Orkidea. Vuonna 1995 koettiin hyvin herkistynyt hetki Sarpanevan retrospektiivisessä näyttelyssä Washingtonissa. Näyttelyyn saapui jo ikääntynyt Elisabeth Gordon, toimittaja jolla oli ollut ratkaiseva merkitys Sarpanevan maineen kehitykselle. Sama maljakko, jonka hän neljäkymmentä vuotta aiemmin oli valinnut vuoden 1954 kauneimmaksi esineeksi maailmassa, oli jälleen hänen ulottuvillaan. Toimittaja liikuttui vuosienkin jälkeen hyvin voimakkaasti kohdatessaan tuon hänelle niin tutun taide-esineen. Kuluneet vuodetkaan eivät voineet muuttaa sitä voimakasta tunnetta mitä hieno taide-esine voi katsojalleen antaa. Ei tarvita ylistäviä sanoja muodoista, väreistä tai muotoilijasta, kun sellaisen kohtaa sen tietää, sen tuntee, sen aistii eräänlaisina sisäisinä déjá-vu-väreilynä! Muotoilun merkitys on tärkeä suomalaiselle kulttuurille. Mikä onkaan parempi kulttuurilähettiläs maailmalla kuin suomalaisen muotoilijan omaleimainen taideteos.

Omalta osaltani olen halunnut olla tukemassa kansallisia pyrkimyksiämme tukemalla suomalaista muotoilua ja muotoilijoita hankkimalla heidän teoksiaan kokoelmaani. Toivon myös hartaasti, että nykymuotoilumme esittäytyisi yhtä omaperäisenä kuin jo myyttisen leiman saanut ns. kultakauden muotokieli, ja veisi viestiä maailmalle modernista laatuyhteiskunnastamme (joka tosin hieman nyt tällä hetkellä yskii) joka pohjautuu kestäviin arvoihin, ahkeruuteen ja korkeaan tekniseen osaamiseen.

Lopuksi lainaan Timo Sarpanevan omia sanoja joita hän lausui Kajakista, yhdestä muotoilumme symboliesineestä: ”Kajakki-lasiveistos on esimerkki muodosta, jota ei voi selittää sanoilla. Absoluuttisen muodon kääntäminen sanoiksi ja niiden vaihtuviksi sisällöiksi himmentäisi muodon matemaattisen kauneuden. Muoto on aina itsensä syy ja seuraus, jakamaton ykseys”.
Samalla kun kiitän jälleen Suomen Lasimuseon henkilökuntaa johtajansa Heikki Matiskaisen johdolla tehdystä erinomaisesta työstä, kiitän myös kaikkia tähän näyttelyn järjestelyyn osallistuneita, erityisesti näyttelyarkkitehti Heikki Viinikaista ja maisteri Juhani Kukkosta sekä erinomaisen Sarpanevan kirjan kirjoIttanutta professori Jack Dawsonia. Hello Jack, where are you? Thank you for your excellent book. Haluan myös toivottaa teille kaikille koskettavia taide-elämyksiä ja nautinnon hetkiä tämän näyttelyn parissa. Toivon teidän kaikkien löytävän sen kauneuden ja sisällön, joka piilee kaikissa näissä taide-esineissä, että tulisitte toimittaja Elisabeth Gordonin tavoin sisäisesti liikuttuneiksi tämän taiteen vahvasta kosketuksesta.

Kiitoksia ja hyvää kesää kaikille!