Hyvät naiset ja herrat arvoisat kutsuvieraat

”Ei sikiä siipilintu päivän Perttulin perästä.” Keltaisia lehtiä näkyy yhä enemmän puissa. Vedet jäähtyvät. Perttu heittää kolmannen kylmän kiven veteen. Ja kun on Perttu koskessa, niin on ryppy kalamiehen poskessa.” Kustaa vilkunan vuotuinen ajankierto -kirjan mukaan 24. päivä elokuuta on Pärttylin päivä, päivä josta syksy vanhan kansan viisauden mukaan virallisesti alkaa. Yhtä varma syksyn merkki on se, että me olemme täällä tänään viettämässä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun koulukauden syysavajaisjuhlaa.

Dear international teachers, students and guests, we have again reached that time of the year where summer is over and schools start. North Karelia University of Applied Sciences a very important institute of higher education, which has provided high-quality teaching for as many as 20 years. I am also well aware of the fact that some of the degree programmes are offered in english and that, at the moment, there are around 170 international students here. I am pleased and honoured to be here today to wish you all welcome to start this new academic year.

Pohjois-Karjalan maakunnalliselle identiteetille ja meille kaikille pohjois-karjalaisille Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu ja Itä-Suomen yliopisto omassa maakunnassamme ovat äärimmäisen tärkeitä. Kummallakin on suuri henkinen ja sivistyksellinen merkitys, mutta myös käytännönläheinen merkitys, sillä kouluttaahan ammattikorkeakoulu osaajia maakunnan yrityselämälle ja eri toimijoiden erikoistarpeisiin ja tarjoaa ylemmän ja alemman ammattikorkeakoulututkinnon lisäksi lisäkoulutuspalveluita ja kohdennettuja erityiskoulutuspalveluita yritysten specifeihin tarpeisiin. Vähäinen merkitys ei liene silläkään, että maakunnassa asuvalle kynnys opiskelemaan lähtemiseen on aina matalampi, kun koulutus tapahtuu omalla paikkakunnalla. Ammattikorkeakoulun osaava ja ammattitaitoinen opettajakunta on hyvin maakunnallisesti verkottunut. Ammattikorkeakoulun ja maakunnan eri toimijoiden välillä tehdään hyvää paikallista yhteistyötä tiiviissä vuorovaikutussuhteessa. Ammattikorkeakoulu tekee arvokasta koulutus-, soveltavan tutkimuksen ja aluekehityksen yhteistyötä maakunnan tarvenäkökulmasta. Ammattikorkeakoulun oma sisäinen tavoite olla v. 2015 aluekehitystyössä paras suomalainen ammattikorkeakoulu on kunnianhimoinen ja arvostettava. Tavoite, että ammattikorkeakoulu on vähintään yhden koulutussuuntautumisen Suomen huippuyksikkö osoittaa, että haastehansikas on otettu vastaan sitoutumalla tavoitteisiin. Ammattikorkeakoulu 36 miljoonan euron budjetillaan, 4200 opiskelijamäärillään ja noin 500 henkilön henkilökunnallaan on merkittävä maakunnallinen liiketaloudellinen yksikkö, jonka toiminnalla on paljon erilaisia kerrannaisvaikutuksia. Nyt tulevan vuoden vaihteessa tapahtuva suuri hallinnollinen muutos ammattikorkeakoulun toiminnan muuttuessa Joensuun kaupungin liikelaitoksesta osakeyhtiöksi mahdollistaa osakeyhtiölain mukaisesti niin haluttaessa hieman mielikuvituksellisemmat ja joustavammat hallinnolliset toimenpiteet ja laajemman ansaintalogiikan käytön nykyiseen tilanteeseen verrattuna.

Hyvät naiset ja herrat. Viime kuukausien mediakeskustelua ovat hallinneet teemat koulukiusaaminen, homekoulut, lukukausimaksut, koulutyörauha, PISA-tutkimus, kesäopiskelu, lomien uudelleen rytmitys, tutkinnon suorittaminen nopeammassa tahdissa, oppisopimuskoulutus, yrittäjyyskasvatus ja säästöt, säästöt ja säästöt. Vielä kerran säästöt. Arvoisat juhlavieraat, meidän kaikkien tulee sanoa kategorisesti jyrkkä ei koulujärjestelmäämme koulutuksen eri tasoille kohdistuville säästöille. Eriasteinen laadukas opetus kaikella tasolla on voitava turvata kaikissa olosuhteissa ajankuvasta huolimatta. Jos kansakuntamme haluaa olla maailman eturivin kehittyvä ja uudistuva valtio ja dynaaminen ja innovatiivinen yhteiskunta resurssien satsaus koulutukseen on aina satsaus tulevaisuuteen ja parempaan kansalliseen hyvinvointiin. Voidaksemme luoda tuleville sukupolville paremman huomisen tai edes säilyttää nykyisen elintasomme meidän on satsattava koulutukseen ja kasvatukseen ja erimuotoiseen yhtiöissä ja korkeakouluissa tehtävään tutkimus- ja kehitystyöhön sekä lapsiin että lapsiperheisiin ja heidän hyvinvointiinsa. Yhteiskunnan vahvan panostuksen koulutukseen tulee kestää ainakin ensimmäiseen ammattiin valmistavaan tutkintoon saakka. Kovasti hämmästelenkin poliitikkojen kunnallisvaaleja ennakoivaa kesäteatteriesitystä koulukielelle käännettynä lastentarhamaista valtion budjetin hölmöläisten peitonleikkuu –episodia; kun kuitenkin tiedämme tosiasiat, että opetusministeriönkin hallinnon alaa uhkaavat useille vuosille kohdentuvat satojen miljoonien säästötoimet, niin mistä ihmeestä tässä kriisitilanteessa lisää rahaa olisikin yllättäen löytynyt mummojen hoitolakiin. Luulenpa, että tämänpäivän isoäiti ei ole niin itsekäs, että haluaisi syödä leivän lastenlastensa suusta. Edellä mainittu hyvin lyhytjänteinen poliittinen muppet-show on myös vahvasti ristiriidassa nykyisen hallitusohjelman kanssa visiosta, että suomalaisista tulisi maailman osaavin kansa v. 2020 mennessä.

Suomalaisen koulutuspolitiikan tärkeimpiä linjauksia on kerran vaalikaudessa tehtävä koulutuksen ja tutkimuksen kehityssuunnitelma. Valtioneuvoston joulukuussa hyväksymässä tuoreimmassa suunnitelmassa todetaan pragmaattisesti, että koulutus suunnataan työelämän tarpeiden mukaisesti. Työelämän tarpeiden aavistaminen muuttuvassa maailmassa pidemmällä aikajänteellä on täysin mahdotonta. Yhteiskunnan lähitulevaisuuden tarvearviot näkyvät luonnollisesti koulutuksen eri aloituspaikkojen suuntaamisessa mm. täällä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa ammattikorkeakoulun johtokunta on joutunut tekemään ikävän päätöksen maaseutuelinkeinojen agronomitutkintoon tähtäävän koulutuksen lopettamisesta sekä kansainvälisen degree program in design –koulutusohjelman lopettamisesta. Toivottavasti nämä ratkaisut on voitu tehdä yhteiskunnallisesti tarveharkintaisin eikä taloudellisin supista ja säästä -perustein.

Opetusministeriön myöntämät määrärahat tuntuvat jatkossa määräytyvän yhä enemmän suoritettujen tutkintojen määrän ja toteutettujen kansainvälisten ohjelmien perusteella. Ainaisen kustannusjahdin negatiivisessa syklissä on validia kysyä satsataanko nyt kvantiteettiin kvaliteetin kustannuksella? Määrällisillä kriteereillä tarkasteltuna ammattikorkeakoulusta valmistui viime vuonna ennätykselliset lähes 700 eri ammattien taitajaa. Mm. Täältä valmistui hyvin tärkeitä teorian tuntevia käytännön osaajia, ammattikoulutuksen ja akateemisen koulutuksen välimaastossa, kuten agronomeja ja rakennusmestareita. Yhtenä erikoisuutena mainittakoon, että täällä toimii myös sairaanhoitajien erikoiskoulutuslinja, joka pätevöittää reseptilääkkeiden kirjoitusoikeuteen. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu tarjoaa laajat kansainvälistymismahdollisuudet sekä opiskelijoille että opettajille. Yhteistyökumppaneina on noin 100 korkeakoulua lähinnä Euroopasta. Joista tärkeimpinä mainittakoon kumppanuuskorkeakoulut Liverpool John Moores University ja St. Petersburgh Polytechnical University. Tulevaisuuden Suomi näyttäytyy ulos paljon avoimempana ja kansainvälisempänä Suomena. Ammattikorkeakoulun ohjelmistossa on jo nykyisellään kansainväliset kriteerit täyttäviä opinto-ohjelmia ja opetuskielenäkin on vieras kieli, useimmiten englanti. Kansainvälistymiseen kuuluu myös vilkas opiskelijavaihto puolin ja toisin; ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita on täällä tällä hetkellä noin 150 ja vaihto-opiskelijoita on 20. Vuonna 2011 täältä Pohjois-Karjalasta tehtiin pitkiä opiskelija- ja harjoittelijavaihtoja ulkomaille 110 kpl, (joista opiskelemaan lähti 47 ja harjoittelemaan 63 opiskelijaa). Lyhyitä, alle kolmen kuukauden vaihtoja toteutui 288 (kpl). Ulkomaiset tutkinto-opiskelijat ovat maakunnalle suuri mahdollisuus ja haaste. Tarkennan hieman; suomalaisissa korkeakouluissa opiskelee noin 17 000 ulkomaalaista opiskelijaa ja haasteena tälle koko maalle niin kuin tälle maakunnalle on saada integroitua nämä hyvin koulutetut kansainväliset ihmiset suomalaiseen yhteiskuntaan ja ylipäätänsä jäämään Suomeen tekemään oman osansa tämän yhteiskunnan eteen tällä hetkellä ilmaisen opiskeluajan jälkeen. Yhteiskuntaintegrointia voisi helpottaa opiskelun yhteydessä suoritettava pakollinen työharjoittelujakso paikallisessa yrityksessä. Varmuudella voi sanoa, että kansainvälisten ohjelmien vahvuustekijä vieraskielinen opetus kääntyykin tässä tapauksessa heikkoudeksi sillä suomen kieltä osaamattomina he eivät valitettavasti oikein integroidu suomalaiseen työelämään. Tämän puutteen korjaamiseksi ehdottaisin kansainvälisille linjoille pakollista suomen kieleen ja suomalaiseen kulttuuriin perehdyttämisjaksoa. Myös suomalaista kansainvälistä imagoa laadukaita koulutuspalveluja tuottavana maana PISA-tutkimuksineen ei ole varmasti osattu riittävästi hyödyntää koulutusosaamisvientinä ulkomaille. Tässäkin ammattikorkeakoulussa on erityisosaamista jolla uskoisin olevan kansainvälistä kysyntää. Suomessa on toki käynnistetty noin vuosi sitten Finpro:n Future Learning in Finland –ohjelma, jonka tarkoituksena on edistää suomalaista koulutusosaamisvientiä muun muassa Saudi-Arabiaan. Vastaavasti olemme saaneet havaita, että esimerkiksi virolaiset ovat avanneet kauppakorkeakoulututkintojen tuonnin Suomeen, sillä Estonia Business School –avasi osaston Helsingissä viime vuonna.

Tällä hetkellä käydään myös vilkasta keskustelua korkeakoulujen ja yliopistojen lukukausimaksujen tarpeellisuudesta. Kysymys kuuluu voidaanko tutkintomaksuilla nopeuttaa valmistumisia? Tutkintojen maksuttomuutta on perusteltu yhteiskunnallisella tasa-arvovaatimuksella. Sosiaalista taustaa katsomatta jokaisella tulisi olla mahdollisuus opiskeluun ja sitä kautta säätykiertoon. Kuitenkin koulutuksesta saatu hyöty on viime kädessä jokaiselle koulutetulle itselleen yksityistä henkilökohtaista hyvää, tietoa ja taitoa, työelämässä parempaa ominaispainoa ja sitä kautta parempaa ansiotasoa, joka tutkimuksen mukaan elinikäansionalaskettuna tuo korkeakoulututkinnon suorittaneille reilun 300 000 euron lisätulon. Tehokkuusnäkökulmasta katsottuna korkeakoulutus, joka on kustannettu täysin verovaroilla, on huonoa yhteiskuntapolitiikkaa. Yliopisto- ja korkeakoulumaksuista on saatu alkuhankaluuksien jälkeen hyviä kokemuksia Englannissa ja Australiassa. Eräänlaisena ratkaisuna korkeakoulumaksuille voisi olla koulutuksen päättymisen jälkeen työelämässä toimivilta kerättävä taannehtiva veroluonteinen maksu, jolla vuosittain kuoletettaisiin aikaisemmin kouluaikana muodostunut implisiittinen laskennallinen lukukausimaksu. Maksullinen opiskelu olisi myös yksi keino paikata korkeakoulujen budjettivajeita ja tämä toimintamalli tulisi varmuudella muuttamaan ja nopeuttamaan opiskelukulttuuria sekä todennäköisesti parantamaan myös oppimistuloksia. Toki opintomaksu ei saa missään olosuhteissa rajata mistään yhteiskuntaluokasta lahjakkaita ja motivoituneita opiskelijoita korkeakoulukoulutuksen oikeuden ulkopuolelle.
Ammattikorkeakoulun tutkinto-todistuksen saaminen edellyttää myös ruotsinkielen opintojen hyväksyttävää suoritusta joka on myös virkaehtokelpoisuuden vaatimus. Vaikka ruotsi onkin virallisesti toinen kotimainen virallinen kielemme täällä Itä-Suomessa ruotsin kielellä on selkeästi vieraan kielen status. Ruotsin kielellä ei yksinkertaisesti ole käyttöä, ellei sitten halua opetella Bellmanin juomalauluja rapujuhliin alkuperäiskielellä, mutta vientiteollisuuskin seurustelee ruotsalaisten liikekumppaneiden kanssa englannin kielellä. Pakkoruotsin opiskelu vie opiskelijan ja opettajan energiaa ja yhteiskunnan taloudellisia resursseja, joita voitaisiin käyttää jonkun oikeasti tärkeän kansainvälisen hyötykielen opiskeluun. Jos kielilaki on huono, muutettakoon kielilakia vastaamaan nykyajan tarpeita, niin muitakin lakeja ajantasaistetaan. Vaikka aihe on poliittisesti arka neljän prosentin marginaalivähemmistö ei voi vaatia näin suurta yhteiskunnallisten resurssien tarpeetonta haaskausta.

Ammattikorkeakoulu tarjoaa myös oppisopimuskoulutusmahdollisuuden. Työn ja koulutuksen yhdistäminen tasapainottavasti on yhtä kuin työelämään integrointia ja mikä parasta työelämän tarpeiden mukaisesti. Sinänsä hämmästelen työoikeudesta lopputyöni tehneenä, että työlainsäädännössä oppisopimukset määritellään määräaikaisiksi työsopimuksiksi. Tämä tarkoittaa, että oppisopimusjakso oikeuttaa työehtosopimuksen mukaiseen palkkaan. Tämä on yksi suomalaisen jäykistyneen työmarkkinajärjestelmän vanhakantainen menneisyyden jäänne, joka hankaloittaa tai on tehnyt lähes mahdottomaksi nuorten löytää sopivia oppisopimuskoulutuskohteita yrityksistä vallitsevan järjestelmän kohtuuttoman kalleuden takia. Jokainen ymmärtää, ettei työtänsä aloittavalle untuvikolle voi maksaa ammattimiehen palkkaa. Saksassa, jossa 16-18 vuotiaiden ikäluokasta puolet hakeutuu oppisopimuskoulutukseen ja saa sitä kautta itselleen samantien työpaikan on nuorisotyöttömyysaste alle kahdeksan prosenttia, kun se meillä vastaavasti on noin 18 prosenttia. Kannatan lämpimästi Saksalaista hyväksikoettua toimivaa mallia; nuorten oppisopimuksen tulisi olla selkeästi harjoittelusopimuksen luontoinen, jossa ns. kisällin palkkataso kasvaa kompetenssin myötä. Nähdäkseni nykyisen kaltainen käytäntö sitä vastoin kyllä soveltuu ammattikorkeakoulun tutkintoa suorittaville keski-ikäisille jo työkokemusta runsaasti omaaville, joiden jo entisellä työkokemusoppimalla on selkeä osaamisarvo.

Kouluttautuminen ei koskaan saa olla vain tutkinnon läpäisemistä ja opinto-ohjelmien teknillistä suorittamista. Opettajan, joka toimii myös mentorina, ja oppilaan välille pitäisi syntyä tiivis vuorovaikutteinen suhde, joka tähtää oppilaan ei vain ammatillisten taitojen vaan myös monimuotoisten muiden yhteiskunnallisten taitojen kehittymiseen. Yhtenä osana kaikkia koulutusohjelmia tulisi mielestäni olla myös yrittäjyyskasvatus. Me kaikki tiedämme yrittäjyyden merkityksen kasvun tulevaisuuden yhteiskunnalle. Yrittäjän itsensä työllistävän mikroyrittäjän ja ulkopuolisia työllistävän pk-yrittäjän toivotaan täyttävän sen työpaikkavajeen, mikä syntyy suuryritysten supistaessa toimintojaan Suomessa. Yrittäjyyden huomioimisessa ammattikorkeakoululla on merkittäviä avauksia opiskelijayrittäjyyden aktivoinnissa, joista osoituksena erilaisten opiskelijoiden ja alumni-vetoisten kehittäjäyhteisöjen käynnistäminen, jotka ovat konkretisoineet yritysiduiksi ja start up -yrittäjyydeksi saakka.

Hyvät naiset ja herrat, täällä ammatti-korkeakouluissa tehdään tulevaisuuden kannalta tärkeää tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa. Suurelta osin EU:n rakennerahastojen ja Tekes:n tuli-toiminnan rahoituksen tukemana. Iloitsen siitä, että opiskelijat ja henkilökunta ovat pelkästään viime vuonna kehittäneet 75 erilaista innovaatiota. Olisi syytä pohtia, miten täällä kehitetyt erilaiset innovaatiot voitaisiin tuotteistaa ja muuttaa ammattikorkeakoululle tärkeäksi tulonlähteeksi. Innovaatioihin saattaa liittyä arvokkaita immateriaalisia oikeuksia ja osa niistä saattaa konkretisoitua liikeideasta yritystoiminnaksi. Omakohtaisesti voin kertoa vastaavanlaisesta esimerkistä, olen nimittäin mukana Kontiolahdella toimivassa nanoteknologian erikoisosaamisyrityksessä 50 % osakkaana, joka on saanut alkunsa Itä-Suomen yliopiston nanoteknologian professorien ja tutkimustohtoreiden innovaatioista. Tästä on syntynyt Nanocomp Oy:n liikeidea, alkukesästä yritys palkkasi 20 uutta työntekijää.

Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu on kehittyvä, uudistuva ja itsensä haastava vuodenvaihteesta tulevaisuuden osakeyhtiö, jossa on paljon osaamista ja inhimillistä ja sosiaalista pääomaa. Sosiaalisen pääoman merkitystä ja painoarvoa ei vielä tänä päivänä osata riittävästi tiedostaa eivät toimijat itse yksilöinä, eivät omistaja- tai hallinnointitahot saatikka ulkopuoliset yhteistyökumppanit. Maailmanpankin tutkimuksessa on kiistatta todettu sosiaalisen pääoman merkitys ja on todettu, että pääomakannasta ainoastaan 1/3 perustuu aineellisiin tekijöihin ja peräti 2/3 pääomakannasta perustuu inhimilliseen ja sosiaaliseen pääomaan. Juuri sosiaalinen pääoma nostaa esille innovatiivisuuden ja luovuuden, itsessään sosiaalitaidot joista luottamus ja positiivisuus kumpuavat. Sosiaalisen pääoman kartuttaminen nostaa esille strategisen humanismin, joka tarkoittaa, että yritys tai joku muu taho, kuten oppilaitos,  päättää tietoisesti nostaa inhimillisten voimavarojen, osaamisen ja luovuuden kehittämisen tärkeäksi päätöksen tekoa ohjaavaksi periaatteeksi.

Tänä vuonna Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu viettää toimintansa 20-vuotisjuhlaansa. Sosiaalista pääomaa on kerätty jo 20 vuotta. Tästä haluan lämpimästi onnitella Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulua ja lausua myös maakunnan puolesta ammattikorkeakoululle, sen taidokkaalle henkilökunnalle ja rehtori Petri Raivolle parhaimmat kiitokset ei vaan koulutuksellisesti hyvin tehdystä työstä vaan myös ansiokkaasta työstä maakunnan puolesta. Lämpimät kiitoksemme.

Aivan lopuksi tahdon lausua eräästä Lauri Viidan runosta pedagokisen ohjeen;

suomalainen kasvattakoon lastaan
mielen valtaan,
mielivaltaa vastaan!

Kiitoksia!