SUOMI TARVITSEE VAHVAN PÄÄMINISTERIN

Edessä ovat Suomen tulevaisuuden kannalta merkittävät linjavaalit. Neljä vuotta maata hallinnut Juha Sipilän porvarihallitus sai paljon enemmän hyvää aikaan kuin mitä asenteellinen media on halunnut tunnustaa. Pelkästään työllisyysasteen kasvua noin 67 %:sta 72,5 %:iin voidaan pitää isänmaallisena sankaritekona. Uusia työpaikkoja on syntynyt runsaat 120 000. Edellisen hallituksen aikaan, kun SDP:n työelämän expertti Lauri Ihalainen päsmäröi työvoimaministerinä Suomi vastaavasti menetti onnettomasti 110 000 työpaikkaa. Sipilän hallituksen kiky-sopimus opposition vesittämänäkin on ollut keskeisimmässä roolissa kansainvälisen kasvun vaikutuksen lisäksi, että talous kymmenen nuukahtaneen vuoden jälkeen saatiin kasvu-uralle. Pitää muistaa, että (ei ole vielä virallisia lukuja) viime vuoden BKT:n kasvu oli lähemmäs 3 %:a.

Iso sana investointien ja meidän yrittäjien kannalta on luottamus. Jo alusta lähtien opposition pilkasta huolimatta Sipilän porvarihallitus; Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset (myöhemmin Siniset) loi pitkästä aikaa uskoa suomalaiseen työhön, yrittäjyyteen ja oikeudenmukaiseen pitkäjänteiseen veropolitiikkaan, joka on sitten näkynyt kansantalouden kasvuna, työllisyyden ja hyvinvoinnin parantumisena ja verotulojen lisäyksenä. Sipilän hallitus sai myös katkaistua Suomen valtion velkaantumisen syöksykierteen. Valitettavasti tulevaisuudessa kansantaloudelle vuosittain noin 3 mrd euroa säästävä sote-ratkaisu jäi kaunaisen vihervasemmisto-opposition ja asennevammaisten, ”perustuslakiasiantuntijanörttien” poliittisen ”puliveivauspelin” uhriksi. Varmaa on, että sote palaa seuraavankin hallituksen pöydälle ja tämän poliittisen pelin lasku maksetaan meidän veronmaksajien selkänahasta. Sipilän hallitus toimi ryhdikkäästi ja erosi. Onpa erittäin harvinaista, että joku kantaa vielä selkärankaisesti poliittisen vastuun tämän päivän Suomessa. Toki olihan se myös hyvä älykäs taktillinen peliliike.

”Suomi elää yrittäjyydestä” on etenkin näin vaalien alla kovasti hoettu mantra. Yritysten ja yrittäjien lukumäärä ja asenteellinen ilmasto ovat hyvässä kehityksen myötätuulessa. Vaalien alla moni uskottelee olevansa yrittäjän asialla – mutta onko aidosti sittenkään? Me suomalaiset joudumme päättämään annammeko puoltolauseen nykyisen isänmaan etua ajattelevan porvarihallituksen hyvinvointia ja kasvua tukevalle talouslinjalle vai käännämmekö peukalon vihervasemmiston perinteiselle ”talonpojan tappolinjalle”! Toisin sanoen pitääkö kakkua kasvattaa ja leipoa uusia kakkuja vai syödäänkö härskisti lastenlastemme ”tulevaisuuden eväät”?

Kun kuuntelee herkällä korvalla, niin huomaa erojen olevan hyvin merkittäviä; Lasaretista kovin hauraana palanneen demarijohtaja Antti Rinteen puheet ovat kuin Alfred Hitchcockin kauhuleffasta. Veronkorotuksia; pääomatulon veronkorotus, yritysveronkorotus, osinkoveronkorotus, korkeimpien veroluokkien veronkorotus, perintöveronkorotus, kiinteistöveronkorotus, lentovero ja metsämaakin menisi verolle jne. Puuttuu vain vaaleanpunainen hulluusvero. Tämän lisäksi toveri Antti ottaisi surutta valtiolle lisää lainaa.

Valitettavasti tätä samaa politiikka edustaa myöskin entisten kommunistien siis nykyisin kaunistellun Vasemmistoliiton puheenjohtaja toveri Li. Yksi vaalien härskimmistä väittämistä on ollut ja tulee olemaan vihervasemmiston epärehellinen ja valheellinen väittämä suomalaisten eriarvoistumisesta ja tuloerojen kasvusta. Kyllä Etlan hiljattain julkaistu suuri tutkimus on ollut kaikissa valtamedioissa selvällä suomenkielellä luettavissa. Siinä todetaan yksiselitteisesti, että tämän hallituksen aikana ei eriarvoistumista ole Suomessa tapahtunut..! PISTE. Hämmästyttää vain miksi kansalaisia halutaan tarkoitushakuisesti myös valtamedian Ylen ja HS:n tahoilta johtaa harhaan?

Vihervasemmisto on eräänlainen kehitystä vastustava taantumuksellinen EI-liike (Vasemmiston E-liikehän, joka edusti yritystoimintaa, teki konkurssin, kuten valtion sosialismi NL:ssa). Heidän tahtotilansa on luoda kansalaisten elämää hankaloittavaa sääntelyä ja byrokratiaa; ei viinejä ruokakauppoihin, ei itsehoitolääkkeitä hintoja halventavasti ruokakauppoihin, punaisen lihan käyttöäkin aletaan verottaa, polttomoottoriautoista on luovuttava varsin nopeassa aikataulussa (tämä taitaa olla täällä Pohjois-Karjalan syrjäisillä kairoilla vaikeasti toteutettavissa) ja metsien järkiperäistä hyötykäyttöä on ilman muuta vähennettävä. Suomenhan on pelastettava koko maailma, ollaan sitten koko maailman hiilinielu.

Kaikki tietävät kuinka välttämättömiä metsäinnovaatiot ovat Suomen kansantaloudelle. Halutaanko siis palata Väinö Linnan romaanin ”Täällä Pohjan Tähden alla” –aikaan (siis on vain suo, kuokka ja Jussi)? Pekka Haaviston johtama Vihreä-liike, joka syntyi alun perin ydinvoiman vastustamisesta, haluaa nyt myös omalta osaltaan rajoittaa meidän suomalaisten hyvinvointia, leikkaamalla ja rajoittamalla kaikin käytettävissä olevin keinoin. On paradoksaalista, että Vihreiden entinen pääjehu ympäristöministeri Ville Niinistö oli hyväksymässä Pyhäjoen ydinvoimalahankkeen aloittamisen ja salli Talvivaaran kaivoksella Suomen historian suurimman ekokatastrofitapahtuman. Kysynkin, siis OIKEASTIKO Vihreä liike, millähän perusteella vihreä? Kateudestako?! On tragikoomista, että Vihreiden tai ns. Vihreiden, joka on aikaamme sopiva hyvä kaupallis-populistinen teema, valtakunnallisessa agendassa on edelleenkin pääteemana ydinvoiman vastustaminen. Eipä ole yllättävää, että Helsingin valtuuston Vihreistä suurin osa haluaisi päästä eroon kalliista ja saastuttavista tuontihiilikasoista ja sallisikin, kas kummaa, ydinvoiman rakentamisen. Vihreät pelaavatkin varman päälle ns. kaksilla korteilla. Politikoilta opimme, että samaan kysymykseen voi vastata samassa puolueessa kuminauhan joustavuudella tarpeen vaatiessa kyllä tai ei, riippuen siitä kuka kysyy.

Edellä mainitun sote-sopan jatkodraama tullaan esittämään valtakunnan hupiteatterin isolla päänäyttämöllä eduskunnassa. Vaalien muita megateemoja ovat vanhustenhoitokysymykset, väestön ikääntyminen, ilmastonmuutos, ”eriarvoistumisdilemma” ja grande maahanmuutto. Suomen kansantalouden kannalta oikeasti tärkeistä teemoista vihervasemmisto haluaa välttää keskustelua. Näitä teemoja ovat työllisyysasteen kasvu ja työllisyyden lisääminen, valtion velan hallinta, julkisen talouden tikittävän kestävyysvaje-aikapommin purkaminen ja amebamaisen byrokratian vähentämistalkoot jne.

Vaalit näyttävät olevan kahden – monista asioista eri mieltä olevan valtapuolueen – SDP:n ja Kokoomuksen kahden kauppa.  Tällöin keskustelua pitäisi käydä siitä halutaanko Suomen menestyksen linjan jatkuvan Kokoomuksen valtiovarainministerin Petteri Orpon johdolla vai valitaanko maahan änkyräay-politrukki ja vasemmistodemari Antti Rinne, jonka toilailuja edellisessä hallituksessa valtiovarainministerinä valtioministeriön virkamiehet vieläkin kauhulla muistelevat (mahtaako puolikuntoinen Antti-raasu kestää pääministerirääkin, kun on vielä EU:n puheenjohtajuusvastuutkin?). Väinö Linnan Tuntemattoman Sotilaan henkilöhahmoin mielestäni Antti edustaa ay-liikkeen helmoissa pakoilevaa sotamies Riitaojaa ja Orpo etuilijan luottotaistelijaa sotamies Rokan ominaisuudessa.

Kokoomuksen Petteri Orpo ja Kokoomus puolueena ovat tutkimusten mukaan yrittäjäpiireissä kaikkein suosituin ja herättävät suurta arvostusta ja luottamusta. Tutkimuksen mukaan seuraavana on pääministeri Juha Sipilän johtama Keskusta ja kolmannella sijalla Jussi Halla-ahon luotsaamat Perussuomalaiset. Näiden kaikkien kolmen puolueen ohjelma Kristillisdemokraattien lisäksi on varsin yrittäjämielinen. Anna-Maja Henrikssonin johtamat Ruotsalaiset ovat pelkkä vanhakantainen kielipuolue, joka itsekkäästi ajaa ruotsalaisen valtaeliitin etuja. Yllättävän sokealla ja kritiikittömällä maahanmuuttopolitiikallaan he haluavat ”kaikenkarvaisia irakilaisia” opettelemaan ruotsin kieltä Närpiön tomaattipuutarhoihin lisätyövoimaksi. Paavo Väyrysen johtama ”hevosliike” ja Harry Harkimon johtama Nyt-aate ovat itseensä tympääntyneiden ja umpimielisten seniorimiesten ”harakirihankkeita”.

Työnantajayrittäjien kannalta tärkeitä vaaliteemoja ovat mm. paikallinen sopiminen, perustuslain vastainen työehtosopimusten yleissitovuuden poistaminen, luottamusmiespakosta luopuminen, sunnuntai- ja viikonloppukorvausten kohtuullistaminen ja järkiperäistäminen, sairaspoissaolojen kolmen karenssipäivän aikaansaaminen, työaikapankkien joustava toiminta, kohtuuttoman tiukan irtisanomissuojan höllentäminen jne. Arvoisat lukijat ja yrittäjyyden ystävät, mikään näistä teemoista ei valitettavasti kuulu minkään vihervasemmistolaisen puolueen toimintasuunnitelmaan, päinvastoin.

Kun näitä levottomia lähes Anderssonin satumaailman kaltaisia tarinoita kuuntelee, niin tulee mielikuva, että on tarkoitus luoda utopia, jossa kuuden tunnin työpäivällä ja kahden kuukauden lomilla pitäisi saavuttaa maanpäällistä paratiisia vastaavat olosuhteet. Jäänsärkijöiden henkilökuntahan saa jo lomapäivien lisäksi ylimääräisen vapaapäivän jokaisesta merellä tehdystä työpäivästä, jolloin hyvän viiden tonnin palkan lisäksi lomapäiviä kertyy enemmän kuin työpäiviä (näihin ansioihin ei muuten valitettavasti itsensä hengiltä raatava normaali yrittäjä pääse!).

Toveri Antin ongelma on vahva ay-sidonnaisuus, jolloin hänen hegemoniansa tietäisi kylmää kyytiä työnantajayrittäjille. Ay-mafia on vahva vaikuttaja näissä vaaleissa. Ay-liike tulee ohjaamaan veronmaksajien rahoja tolkuttoman yksipuolisesti vihervasemmistolle (SDP, Vassarit ja Vihreät). Lehtitietojen mukaan summa on rouheat 1,4 milj.euroa, todellisuudessa on paljon, paljon enemmän. Lisäksi ay-liikkeen soppatykki ampuu joka kylän torin nurkalla.

Politrukki Antti Rinteen olisi hyvä muistaa, mitä SDP:n kulttihenkilö Väinö Tanner pääministerinä lausui kommunisteista; ”Henkilöön, joka on kommunisti tai on ollut kommunisti ei pidä luottaa”. Viisaita sanoja lausunut Väinö Tanner olikin suurmies ja sodanaikaisen Suomen yhdistäjä. Antti Rinne ei paljon demariesikuvia kumartele, sillä onhan hän itsekin lähes kommunisti ideologialtaan ja kokoamassa hallitusta, jossa olisi vahva kommunismin leima.

Suunnitellussa Antti Rinteen viherpunahallituksessa asuu himoverottajan sielu. Eriarvoistumisen nimissä kaikkea liikkuvaa ja liikkumatonta verotettaisiin brutaalin veronhimoisesti. Toveri Rinne porukoineen velkaannuttaisi Suomea vastuuttomasti ja holtittomasti. Maahanmuutto on näissä vaaleissa paljon intohimoja nostattava kysymys. (Tämä teema tulee tuomaan perussuomalaisille paljon ääniä.) Toki työ- ja opiskelijaperäinen ja suomalaisia oikeusvaltioarvoja kunnioittava maahanmuutto on aina tervetullutta ja välttämätöntäkin Suomen kehitykselle.

Isossa tulevaisuudenkuvassa on huolestuttavaa suomalaisten vähäinen syntyvyys. Tämä on monen eurooppalaisen hyvinvointivaltion ongelma. Tulevaisuuden Suomen pitäisi ajaa sellaista perhepolitiikkaa verohelpotuksien ja muiden kannustavuuskeinoin, että lasten hankinnan lykkääminen ei olisi koskaan varallisuuskysymys (onko niin, että trendikkäät Vihreät eivät tee lapsia ympäristösyistä?).

Ja vielä pari sanaa meille pohjoiskarjalaisille tärkeistä ydinteemoista. Hyvät ja toimivat liikenneyhteydet Helsinkiin ovat välttämättömät. Itärata ei kuulunut kuulemma liikenneministeri Anne Bernerin suunnitelmiin, koska Kymen läänin maakuntakaava ei sallinut sellaisia linjauksia. Itärata-hankkeen torppaajana on ollut paatoksellinen demari Sirpa Paatero, joka härkäpäisesti on ajanut Kotkaan rantarata-ratkaisua. Tämähän on aivan käsittämätön lisäkoukkaus meille itäsuomalaisille. Jos demaripolitikoilla olisi hyvää tahtoa, Joensuuhun pääsisi 4,5 tunnin asemasta kolmessa tunnissa. Jatkossa Seinäjoelle, jonne on vain 80 km lyhyempi matka, pääsee Tampereen kautta kahdessa tunnissa (huom!)! Säännölliset lentoyhteydet ovat luonnollisesti välttämättömyys ja miksi ei 6-tietä rakenneta moottoritieksi Helsinki-Joensuu –välillä?

Mutta vieläkin ongelmallisempaa on, että meillä Itä-Suomessa on maan korkein työttömyys; Lieksassa 15,1 %, Joensuussakin, vaikka on yliopistokaupunki, 13,5 %. Tämä kielii täydellisestä poliittisesta kyvyttömyydestä. Ongelmana on myös maaseudun autioituminen ja muuttoliike maakunnasta Joensuuhun ja Joensuusta Helsinkiin tai ulkomaille. Pelkäämpä, että jatkossa pelkkä sosialismin kalman haju saa monen nokkelamman ja pikkuvauraan suomalaisen muuttamaan etelän lämpöön Espanjaan tai Portugaliin.

Jokaisen keskituloisen (keskituloiseksi määritellään n. 2200 e/kk ansaitseva) verotus tulisi varmuudella kiristymään ay-Antin hirmuhallinnon aikana, sillä keskituloisuus määritelmä koskee melkein kaikkia meitä suomalaisia. Antti Rinteen demaripropaganda on suunnattu puolueen jäsenille, joita keskivertoisesti ovat yli 65 vuotta täyttäneet ay-taustaiset ”duunariäijät”. Päätelkää itse kukin tykönänne tällaiselleko porukalleko valta pitää jatkossa luovuttaa?!? Suomessa on onneksi vapaus valita, ainakin toistaiseksi! Liikkuvat äänestäjät ratkaisevat pelin!!!

Sinunkin ääntäsi tarvitaan! Hyvää kevättä toivottaen,

Yst. K2

Kauppaneuvos

PS. Esitetyt ajatukset ovat kirjoittajan omia subjektiivisia pohdintoja pohjautuen 42-vuoden kokemukseen isänmaallisena yrittäjänä.