Hyvät yrittäjäveljet ja -sisaret ja arvoisat yrittäjäsieluiset ystävät

Kuten huomasitte mainitsin hyvin tietoisesti ainoastaan ystävät enkä vieraat, sillä yrittäjällä on tänä päivänä paljon enemmän ystäviä, kuin 75 vuotta sitten, kun tätä Pohjois-Karjalan yrittäjien aluejärjestöä on perustettu.

Iloitsen myös samalla siitä, että tässä ahdasmielisten asenteiden Suomessa yrittäjyyteen kohdistuva ilmapiiri onkin muuttunut olennaisesti paljon positiivisemmaksi ja kukapa olisi voinut uskoa vielä jokunen vuosi sitten, että jopa yrittäjäkasvatuskin tulisi kouluihin osaksi virallista opetusohjelmaa. Vaikka moni asia onkin nyt mennyt eteenpäin 75 vuoden aikana on yrittäjyyden edunvalvonnassa vielä paljon tehtävää. Itseasiassa yrittäjän edunvalvonnassa on paljon enemmän tehtävää, kuin yksittäisen työntekijän edunvalvonnassa. Vallitseekin varsin absurdi tilanne, että meidän työnantajayrittäjien puolesta yrittäjiä velvoittavista ja sitovista työllistämisehdoista neuvottelee yksinoikeudella EK. Tupo-pöytiin kun meiltä yrittäjiltä on evätty pääsy sen takia, että SAK:ssa on katsottu, että heidän mielestään Suomen yrittäjät ei ole kompetenssi työmarkkinaosapuoli. Onhan tämä vähintäänkin outoa. Vastaavanlaiselta tilanne näyttäisi jos naapurimme voisi ostaa vaikkapa olutta kaupasta meidän piikkiimme, mutta meidän pitäisi maksaa laskut kyselemättä.

Tämä aihe on tällä hetkellä hyvinkin ajankohtainen, sillä kiitos Sipilän edistysmielisen hallituksen yhteiskuntasopimuskeskustelun myötä työelämän uusi pelisääntökeskustelu, suuri big bang, on vihdoinkin väistämättä alkanut, tässä prosessissa varmaankin uudistetaan pahasti vanhentunutta, vuoden 1946 työlainsäädäntöä ja myös laajasti muitakin työmarkkinapelisääntöjä, kuten esimerkiksi työsopimusten yleissitovuutta ja työaikajoustoja. Mainitsen hyvin konkreettisen esimerkin; World Economic -forumin vertailun mukaan Suomi on palkanmäärityksen joustavuudessa 142:n maan listalla sijalla 133. Jopa pimeästä Afrikastakin elintasopakolaisina tänne nyt pyrkivällä olisi aikaisemmassa kotimaassaan joustavammat työmarkkinapelisäännöt kuin täällä Suomessa. Suomessa ay-liike on voinut toimia kuin parlamentin ylähuone käyttäen härskisti sille legaalisesti kuulumatonta ei, ei -veto-oikeutta. Maan kipeästi tarvitsemien kasvuyritysten kaikkein suurimpina yksittäisinä investointihalua vieroittavina tekijöinä pidän aikaisempien hallitusten kelvotonta, lyhytjänteistä, ns. sormi suussa -politiikkaa ja järkyttäviin mittoihin paisunutta ylimitoitettua byrokratiaa, joustamatonta virkavaltaisuutta ja ylipäätänsä liiallista normistoa ja regulaatiota; kurkkudirektiivin lisäksi EU:sta varmaankin tulee vielä meille miehille tarkempia ohjeita kummassa housunlahkeessa jortikkaa on sallittua pitää. Mainitsin jo aiemmin vanhakantaisen yhteiskuntavastuuttoman työmarkkinapolitiikan. Mielestäni ei ole tästä ajasta, että demokraattisessa oikeusvaltiossa ei olisi keinoja puuttua ay-järjestön organisoimiin toistuviin ja tahallisiin vakaviin rikoksiin, kuten laittomiin lakkoihin. Täytyykin ihmetellä eivätkö tässä täyty eräällä tavalla järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit, vähän niin kuin moottoripyöräjengien kiristystoiminnassa vai onko tämä suoranaista anarkiaa vai jonkun ulkoisen tahon manipuloimaa talousterrorismia Suomea kohtaan vai oikeusvaltiopilkkaa vai mitä tämä sitten on? Mitä tämä on teidän mielestänne? Ainakaan tämä toiminta ei voi olla kansandemokratiaa jos äärimmillään noin 2000 henkilöä voi laittomasti pysäyttää tukilakoilla koko Suomen – kaikki tämä ilman seuraamuksia.

Heitin tuon äskeisen kipakan ja hieman provosoivan yrittäjäjärjestön edunvalvontanäkemykseni ikään kuin teille iltapalaherätykseksi, sillä onhan meidän yrittäjäaktiivien velvollisuus erityisesti tällaisissa tilaisuuksissa nostaa esille vallitsevia ongelmia ja kehitystarpeita. Keskitynkin seuraavaksi hieman illan pääteemaan; yrittäjyyttä maakunnassa 75 vuotta. Tämän ajan populaarinen mantra kuuluu; Suomi pelastuu vain yrittäjyydellä. Tämähän on sinänsä totta. Mutta mitä itse kunkin mielestä on yrittäjyys? Minun mielestäni yrittäjyys on yhtä paljon uskontoa ja uskoa, uskoa valoisaan tulevaan, kuin unelmaa itsensä toteuttamisesta. Yrittäjyys on aina myös asennekysymys. Kun tarkastelee varttuneempia perheyrityksiä ja niiden taustalla toimivia yrittäjiä niin huomaa, että heidän tekemisessään on voimaannuttavaa persoonallista luonnetta, vahvaa tekemisen makua ja tulevaisuuteen katsovaa uskaltavaa rohkeutta. Yrittäjyys on toki aina myös taloustiedettä mutta kyllä se on monelle myös elämäntapakysymys. Yrittäjiksi päästään mutta virkamiehiksi joudutaan. Meihin yrittäjyyden ”pelle pelottomiin” ja riskinottajiin voi liittää seuraavat itsesparrauksen aforismit; ”kun uskallan, kasvaa rohkeus kun epäilen, kasvaa pelko” tai ”ongelmat ovat haasteita, jotka ruokkivat luovaa mieltä” tai ”ei ole syntiä epäonnistua vaan ettei yritä uudestaan”.

Hyvät yrittäjäveljet ja -sisaret. Tässä muutosten maailmassa yritykset ovat koko ajan uusien haasteiden edessä. Että pystyy juoksemaan mukana ajan hengen mukaisessa oravanpyörässä retoriikkassa avainsana on muutos, muutos ja vielä kerran muutos. Mutta sittenkin tuo kirosananakin tunnettu muutos-sana on myös suuri mahdollisuus, koska muutos luo aina uutta elintilaa jos vain on uskaltava ja osaa muuttua. Meille kaikille tutun karjalaisten maakuntalaulun sanoitus kuuluu seuraavasti; ”ei oo meillä rikkautta, eikä maamme viljavaa vaan on laulun runsautta, kylvämättä kasvamaa”. Laulutaitoisuus jos mikä on sosiaalista pääomaa. Nytpä tässä ajassa sille taitaakin olla oikea sosiaalinen tilaus. Maailmanpankin eräässä äskettäisessä tutkimuksessa on nostettu esille sosiaalisen ja inhimillisen pääoman merkitys ja todettu, että yritysten tämänajan todellisesta pääomapohjasta vain, huomatkaa ainoastaan vain 1/3 perustuu aineelliseen pääomaan ja peräti 2/3 pääomasta perustuu inhimilliseen ja sosiaaliseen pääomaan. Juuri sosiaalinen pääoma nostaa esille ajankohtaisen innovatiivisuuden ja luovuuden ja sosiaaliset taidot, joista osaaminen, luottamus ja positiivisuus kumpuavat. Sosiaalisen pääoman kartoittaminen nostaa esille eräänlaisen strategisen humanismin, joka tarkoittaa, että yritys päättää tietoisesti nostaa inhimillisten voimavarojen, kuten osaamisen ja luovuuden kehittämisen tärkeäksi päätöksentekoa ohjaavaksi periaatteeksi. Menestyvä liiketoiminta on siis kuitenkin aina viime kädessä kiinni hyvin verkostuneista ihmisistä itsestään ja heidän osaamissubstanssistaan. Me täällä Pohjois-Karjalassa olemme tietämättämme ehkä keskellä – emme syrjässä – osaamiskeskusta, meidän on vain se tiedostettava tai meillä on halutessamme mahdollisuus vaikuttaa sen syntymiseen!! Lainaan tässä tulevaisuudentutkija Mika Mannermaata; halutessaan tässä ajassa kuka tahansa meistä voi milloin tahansa, tehdä missä tahansa, mitä tahansa.

Lopuksi esitän teille muutamia mietteitä teemasta menestys, joka on käsittääkseni kuitenkin yrittäjyyden tavoitetila; ”menestyminen elämässä ei vie kauan, mutta menestymiseen valmistautuminen kyllä.” Ja jatkan ”menestys ilman työtä tulee ensiksi vain sanakirjassa”. Ja seuraavaksi esitän yleisiä käsityksiä sen jälkeisestä tilasta, kun on jo menestynyt; sanotaan, että ”kateus voittaa kiimankin” mutta kyllä se on niin, että kateus on aina itse ansaittava tai kun naapurin yrittäjyydestä iloitaan, niin sanotaan, että ”paras ilo on vahingonilo, siksi että vahingonilo on aitoa iloa”. Jos voitte herättää naapurissanne noita inhimillisiä tunteita niin olette todennäköisesti päässeet yrittäjyydessänne jo aika pitkälle.

Arvoisat yrittäjäveljet ja -sisaret. Mitä jos iloittaisiin tänä iltana 75 vuotta täyttävän Pohjois-Karjalan yrittäjäyhdistyksen menestyksestä. Samalla kun onnittelemme vetreää edunvalvojaamme niin kiitämme myös näiden vuosien varrella kaikkia sen puolesta pyyteettömästi toimineita luottamushenkilöitä kuin työsuhteessakin toimineita. Kiitoksia myös paljon Matti ja Merja ja Heidi. Paljon onnea ja paljon kiitoksia!!